Vanha kirkko

Vanha kirkko valmistui 1689. Kirkko on edelleen hyväkuntoinen ja muistuttaa seurakunnan pitkistä perinteistä. Vanhassa kirkossa toimitetaan vihkimisiä ja muita pienimuotoisia kirkkohetkiä.

Keski-Lapin ensimmäiset lappalaiset kastettiin kristinuskoon 1300-luvulla. Kuningas Kaarel IX pyrki 1600-luvun alussa asuttamaan Lappia uudisasukkailla. Osana tätä pyrkimystä hän halusi myös tukea alueen väestön hengellistä elämää. Niinpä kuningas päätti 23.9.1688 myöntää 900 kuparitaalaria Sodankylän kirkon rakentamiseen. Rahat hän otti omista käyttövaroistaan. Samana vuonna päätettiin perustaa Sodankylän kappeliseurakunta, jonka emäseurakuntama toimi Kemin Lapin kirkkoherrakunta. Sodankylän kirkko valmistui vuonna 1689. Tämä kirkko tunnetaan nykyään Sodankylän Vanhana kirkkona.

Sodankylän Vanha kirkko on Suomen parhaiten säilynyt puukirkko 1600-luvulta. Tyypiltään kirkkorakennus liittyy tukipilarikirkkoihin, joita esiintyy erityisesti Pohjanmaalla. Kirkon interiööri on vuoraamaaton ja maalaamaton. Ulkoseinien laudoitus uusittiin Museoviraston toimeksiannosta 1900-luvulla. Saneerauksessa käytettiin vanhan perinteen mukaisesti revittyä lautaa, joka naulattiin seinään kyläsepän takomilla nauloilla. Seinälaudat ja paanukatto on tervattu hautatervalla. Kaikki seinät on rakennettu vaakasuorista hirsistä. Hirsirakenne ulottuu päätykolmioiden huippuihin saakka. Runkohuoneen kumpaankin sivuseinään liittyy tukipilari. Pilarit sijaitsevat täsmälleen seinien keskellä. Toinen niistä on saarnatuolin kohdalla ja toinen vastakkaisella seinällä. Pilarit on tehty hirrestä lamasalvos-tekniikalla ja ne ovat sisältä onttoja.

Alttari on niinikään salvettu hirsistä. Saarnatuoli porraskaiteineen jäljittelee renesanssimuotoja. Rakennelma on lähempänä kirvesmiehen kuin puusepän käsialaa. Ikkunat ovat lyijypuitteiset ja pieniruutuiset. Ne on sijoitettu keskiaikaiseen tapaan ylös. Alttaritaulun on maalannut Petter Bergström vuonna 1739. Alttaritaulu esittää Pyhää Ehtoollista. Alunperin taulu on sijoitettu alttarin yläpuolella olevan ikkunaan eteen. 

Kirkon lattian alle haudattiin 1700-luvulla vallineen tavan mukaisesti arvohenkilöitä. Vainajat ovat edelleen leposijoillaan lattialankkujen alla. Muumiona on parhaiten säilynyt kirkkoherra Abraham Cajanerin pariviikkoinen poikavauva, joka lepää vanhempiensa vieressä. 

Kirkon ulkopuolella kannattaa kiinnittää huomiota jyrkkään päätyyn, koristeelliseen paanukattoon sekä harjan erikoislaatuisiin viiritankoihin

Meidän aikanamme Sodankylän Vanhan kirkon ainutlaatuisuus on siinä, että se on säilyttänyt alkuperäisen olemuksensa halki vuosisatojen. Maalia ei ole käytetty missään vaan kaikki pinnat ovat paljasta Lapin honkaa, jonka on ainoastaan aika patinoinut.

Vanha kirkko jäi pois vakinaisesta käytöstä, kun uusi kirkko valmistui 1859. Tällöin purettiin kirkon eteläpuolella sijainnut erillinen kellotapuli. Kirkonkellot siirrettiin uuden kirkon torniin.